Äkälinnutko aaseja?

Pari viikkoa sitten kuulin, että Rovio Entertainmentin tyypit ovat aaseja tehdessään lisää Angry Birds -pelejä. Onko näin? Keskiajalla alkemistit yrittivät valmistaa kultaa tyhjästä. Nyt kun Roviolla on siihen kaava, sitä ei saisikaan käyttää. Peter Vesterbacka onkin todennut, että pahinta Suomessa on, jos menestyy. Ilmeisesti suomalaiset olisivat tyytyväisempiä, jos tämäkin menestystarina olisi tullut länsinaapurista. Sitten voitais olla kateellisia, kun niillä oli jo IKEA, Hennes & Mauritz, prinsessa Madeleine ja vaikka mitä.

Kun Vesterbacka ilmoitti yrityksensä tavoitteeksi kymmenkertaistaa liikevaihto joka vuosi ja siinä samalla ohittaa Disney, kuulin, että Angry Birds tulisi olemaan yhtä kestävä ilmiö kuin Tamagotchi. Niin Vesterbacka varmaan laskikin kaiken äkälintujen varaan. No ei! Ensinnäkin pelimyynti on vain yksi tulonlähde Roviolle. Angry Birds -brändi on lisensoitu yli tuhannelle eri oheistuotteelle. Pelimyyntikin on ollut vaatimatonta lähes miljardilla latauksella. Eikö se jo kerro, että ihmiset eivät ole vielä saaneet tarpeekseen äkälinnuista?

Roviolla ainakin nähdään, että nyt ollaan vasta nousukiidossa. Siitä kertoo eilinen Angry Birds Space -pelin lanseeraus kansainvälisellä avaruusasemalla. Taivaskaan ei ole enää rajana. Ei tuollainen onnistuisi perinteiseltä suomalaiselta markkinointiosastolta, jossa insinöörit tekevät päätökset ja koulutuksen saaneet markkinoijat kelpaavat lähinnä vain assistenteiksi. Kyllähän Angry Birds -brändin vahvistaminen useammalla tänä vuonna julkaistavalla pelillä todellakin saa roviolaiset vaikuttamaan aaseilta. Äkälintujen kuolemakin näyttää yhtä varmalta kuin jos sattuisi unohtamaan sen tamagotchinsa viikonlopun ajaksi ruokkimatta.

En millään usko, että 50 heikosti menestyneen pelin jälkeen Roviolla oltaisiin tyytyväisiä yhteen onnistumiseen. Lopettiko Disney yrittämisen keksittyään Mikki Hiiren? Roviolla on nyt aivan erillä tavalla resursseja panostaa tuotekehitykseen, jotta he voisivat tehdä 50 uutta peliä pois alta ennen sitä seuraavaa uutta hittiään. Ei tässä nyt ihan vaatimaton brändi ole kyseessä, jos NASA tekee Rovion kanssa yhteistyötä. Onhan se uskomatonta, että NASA:n tavoitteena on kasvattaa kiinnostusta tiedettä ja avaruushankkeita kohtaan suomalaisen Angry Birds -pelin avulla. Roviolla katsotaan tähtitaivasta ja uskotaan unelmiin. Tekisitte tekin samoin.

Kuinka tuhlata Loton jättipotti alle minuutissa?

Lotossa oli eilen jaossa viisi miljoonaa euroa. Kyseessä on iso raha, mutta kyllä senkin saisi tuhlattua ihan helposti alle minuutissa. Super Bowlin mainoskatkolla 30 sekunnin spotti maksaa nimittäin huimat 3,5 miljoonaa dollaria. Voiko tuollaisille rahoille saada haluttua vastinetta?

Vertailun vuoksi: Pekka Haaviston parin minuutin Flashmob Finlandia -mainoksen esittäminen maksoi lauantai-iltana Putouksen mainoskatkolla 40 000 - 50 000 euroa.

Neljä edellistä Super Bowlia ovat olleet viiden katsotuimman ohjelman joukossa Yhdysvalloissa ja tänä vuonna odotetaan jälleen uutta katsojaennätystä. Joillekin ohjelman mainoskatkoista on tullut itse ottelua tärkeämpiä. Väitetään, että melkein puolet amerikkalaisista katsojista seuraa lähetystä enemmän mainosten kuin itse ottelun vuoksi.

Ehkä siis voidaan unohtaa urbaanilegenda, jonka mukaan Yhdysvaltojen viemärijärjestelmä olisi kovalla koetuksella ottelun mainoskatkoilla, kun miljoonat ihmiset vetävät pönttöjään yhtä aikaa. Kerrankin mainoskatkoja, jotka todella katsotaan! Lähes puolet 110 miljoonasta TV-katsojasta tekee melko paljon. Kyllähän tuollaisesta voi maksaa Loton jättipotin verran.

Suurin osa Super Bowlin mainospaikoista myydäänkin neljä kuukautta ennen ottelua. Ei siis ihme, että Super Bowlin mainosaika on kallistunut 60 prosentilla kymmenessä vuodessa. Ja tuossa on kyse vasta mainosajan hinnasta. Sitä ennen on täytynyt tuottaa korkean budjetin mainoselokuva, jonka kehtaa esittää 110 miljoonalle TV-katsojalle.

Jos joku ei ole vielä vakuuttunut, kyse ei ole ainoastaan 30 sekunnin mainosajasta ottelun lomassa, vaan brändit haluavat mainostensa olevan keskusteluaiheita ottelun jälkeisinä päivinä ja koko vuoden. Ei hätää, nykypäivänä Super Bowl -mainokset löytävät tiensä YouTubeen. Viime vuoden mainoksista suosituin oli epäilemättä Volkswagenin The Force -mainos.

Volkswagen otti riskin julkaisemalla kyseisen mainoksen Internetissä jo muutamaa päivää ennen ottelua. Perinteisestihän Super Bowl -mainokset ovat olleet tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Tällä kertaa riskin ottaminen kannatti, sillä kyseisestä videosta tuli viraalihitti, joka on kerännyt jo yli 50 miljoonaa osumaa. Siis suunnilleen saman verran kuin niistä amerikkalaisista TV-katsojista seuraa ottelua mainosten takia. Monien mielestä ennakkojulkistus on ollut yksi kyseisen mainoksen menestymisen syistä. Jos se toimi Volkswagenilla, miksei se onnistuisi muiltakin?

Tänä vuonna teemana onkin ollut Super Bowl -mainosten ennakkojulkaisu, kun muut brändit ovat seuranneet Volkswagenin esimerkkiä. Olen nähnyt YouTubessa ja eri blogeissa yli parikymmentä Super Bowl -mainosta, joiden ensi-ilta olisi tavallisesti ollut vasta ensi yön mainoskatkoilla. Osalla tämän vuoden mainoksista näyttäisi olevan jo yli kymmenen miljoonaa osumaa ennen ottelua. Mutta onnistuuko riskinotto? Meneekö Super Bowlin mainoskatkoilta hohto? Jaksetaanko mainoksista puhua enää ottelun jälkeen? Miksi edes maksaa maailman kalleimmasta mainosajasta, jos voi saada tuollaisen näkyvyyden jo ennen ottelua? No, eihän se olisi onnistunut ilman Super Bowl -mainoksen statusta.

Super Bowl -mainoksilla haetaan pitkäkestoista vaikutusta. Tämäkin Volkswagenin mainos pyöri Suomen televisiossa vielä tammikuussa. Super Bowl -mainoksia arvioidaan viikon ajan blogeissa ja uutisissa ja niitä muistellaan vielä kerran ennen seuraavan vuoden ottelua. Eli kyllä rahoille voi saada vastinetta, mutta ei se kuule sovi teidän bisnekselle yhtään. Noilla hinnoilla harvoilla on varaa lähteä mukaan leikkiin. Ja oikeasti, saavatko Super Bowl -mainoskatkon brändit kasvatettua myyntiään sen miljoonapanostuksen verran?

Onpa surkian pieni

Olen viime aikoina kuullut pariinkiin otteeseen kommentteja, että yritysten ei kannata mennä Twitteriin, kun se on niin pieni. Siitäkään ei ole kovin pitkä aika, kun samaiset henkilöt olivat Facebookiin menemistä vastaan, koska se oli kuulemma jo hiipumassa. Tuntuuko siltä, että sosiaalinen media olisi jotenkin menettämässä merkitystään?

Totuushan on, että sosiaalisen median kiivaimmat vastustajat ovat niitä, jotka eivät sosiaalista mediaa edes käytä. Juuri ne, jotka eivät ole Facebookissa ja Twitterissä, tuntuvat kaikista parhaiten tietävän sosiaalisen median ongelmat. Uskomatonta kyllä, nämä ”markkinoijat” perustavat tietonsa iltapäivälehtien sensaationhakuisiin artikkeleihin. Sieltähän se tieto Facebookin hiipumisestakin oli löytynyt jostain julkkisjuorujen ja horoskooppien välistä.

Kuinka pieni tämä Twitter sitten on? Twitterillä on vaivaiset 100 miljoonaa aktiivista käyttäjää. Vuoden vaihtuessa Twitterissä lähetettiin parhaimmillaan vaatimattomat 16 197 tweettiä sekunnissa. Lady Gagalla on tällä hetkellä ainoastaan 18 miljoonaa seuraajaa. Eivät noin pienet luvut voi kiinnostaa yhtään kansainvälistä yritystä. Ja oliko niin, että Twitteriä ei käytetä ollenkaan Suomessa?

Eilen presidentinvaalien tulosillan aikana lähetettiin yli 4600 tweettiä #vaalit2012-hashtagilla. Oli mahdotonta ehtiä lukea kaikkia viestejä, vaikka niiden maksimipituus oli vaivaiset 140 merkkiä. Mukana eivät olleet ainoastaan vannoutuneet tweettaajat, vaan huomasin monien suomalaisten luoneen Twitter-tilejä ihan vain vaalikommentointia varten. #Haavisto-hashtag taisi olla illan aikana ihan "trending topic" eli kymmenen puhutuimman aiheen joukossa maailmassa.

Se ei varmasti vähentänyt suomalaisten tweettajien innostusta, kun #vaalit2012-hashtagia käyttämällä saattoi saada omat tweettinsä ihan telkkariin teksti-tv:n kanavalle 398. Tuo voi äkkiseltään tuntua hieman nololta, mutta se oli kaikkea muuta Twitterin käyttäjille. Siinä ne tweetit vaihtuivat koko tuloslähetyksen ajan kuvaruudun yläreunassa, ja twiittaaja vuorollaan pääsi kymmeneksi sekunniksi valtakunnalliseen lähetykseen. YLE julkaisi yli 1000 tweettiä.

Minä olisin seurannut tulosiltaa muutenkin, mutta kyllä YLEn aktiivinen Twitterin hyödyntäminen on tuonut aivan uuden ulottuvuuden vaaleihin, euroviisuihin ja itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Monet tweettaajat seuraavat kyseisiä tapahtumia ainoastaan aktiivisen Twitter-keskustelun ja teksti-tv:n ansiosta. Kyse on siis täysin merkityksettömästä ilmiöstä, jota ei kannata edes harkita yhdeksi markkinointikanavaksi.

Edit: Se on sitten eri asia, mitä Twitteriin liittymisen jälkeen tapahtuu.

Miksi Paavo sanoi pöö?

Paavo Arhinmäki teki aiheellisen kysymyksen Paavo Lipposen tv-mainoksesta Nelosen uutisten ohjelmassa: ”Tää böö puhututti jonkun verran. Onks tää ihan mainostoimiston idea vai mistä tää oikein tullu? Jos ajatellaan viime presidentin vaaleja, niin siellä aika paljon naureskeltiin tälle Työväen presidentille. Niin tuleeks tästä presidentin vaaleista nyt enemmänki mainostoimistojen kikkailujuttu, vai?”

Vaalit ovat tuntuneet nimenomaan mainostoimistojen leikkikentältä 2000-luvulla. Nykyisin monesti valitetaan, että puolueiden välillä ei ole enää minkäänlaisia eroja. Tämän vuoksi puolueet joutuvat turvautumaan vaalikampanjoissaan mainostoimistojen luomiin mielikuviin. Mitä siitä sitten seuraa, jos mainostoimisto ja taustavoimat eivät onnistu yksiselitteisesti kiteyttämään tv-mainoksessa Paavo Lipposen kampanjaviestiä? Paavo Lipponen joutuu selittelemään sitä Nelosen uutisten ohjelmassa.

En usko, että mainostoimistoilla on vielä kova hinku ryhtyä vaikuttamaan puolueohjelmiin. Voimakas kilpailu on kuitenkin johtanut siihen, että mainostoimistot pyrkivät nyt olemaan asiakkaidensa strategisia kumppaneita. Niinpä mainostoimistot yrittävät puuttua jopa tuotekehitykseen, vaikka asiakas olisi pyytänyt pelkästään lanseerauskampanjan suunnittelua ja toteutusta.

Valitettavasti moni markkinoinnin suhteen osaamattomampi yritys haksahtaa siihen, että siellä kuvitellaan mainostoimiston kykenevän kertomaan, mikä meidän markkinointistrategia on. Anteeksi vaan, mutta eikö strategisen osaamisen tulisi olla nimenomaan yrityksellä itsellään? Voiko olla mahdollista, että yritys ei itse tunnista edes kilpailijoitaan tai asiakasryhmiään? Kyllä voi.

Maailman arvokkaimpien brändien listalla kymmenen kärjessä on seitsemän high-tech -brändiä. Lisäksi yli neljännes maailmanlaajuisista kärkibrändeistä toimii joko tietotekniikka- tai tietoliikennealalla. Kansainvälisesti high-tech -yrityksissä on siis erittäin vahvaa markkinointiosaamista. Suomessa tämän asian osalta ollaan täysin hakoteillä. Viidenkymmenen arvokkaimman suomalaisbrändin joukossa on vain neljä tieto- ja viestintätekniikka-alan yritystä. Mistäköhän se johtuu?

Suomalaisyritykset ovat erittäin insinöörivetoisia. Ja kun ei löydy osaamista ja varmuutta markkinoinnin saralla, tuollaisissa yrityksissä uskotaan turhankin herkästi kaikkeen, mitä mainostoimistot kertovat. Pöö. Ei ole mitään pelättävää?

On, siinä on hemmetisti pelättävää, kun yrityksiä ja puolueita ryhdytään ohjaamaan ulkopäin. Ulkopuolinen voi nähdä asiat uudesta näkökulmasta ja tuoda paljon tuoreita ideoita toimintaan, mutta mainostoimiston osaaminen on aina hyvin ohutta asiakkaan toimialalla. Mutta mistäpä sitä tulevaisuudessa sitten tietää, onko jokin asia oikeasti kokoomuslaista politiikkaa vai onko siinä kyse vaan Bob Helsingin kampanjasta?

Johonkin se raja täytyy vetää ja rajan vetäminen vaatii yritysten ja puolueiden markkinointi- ja viestintäosaamisen vahvistamista sisäisesti. Vai ei kai kukaan kuvittele, että mainostoimistosta löytyisi se vahvin osaaminen mille tahansa toimialalle?

Onko tipaton tammikuu pitänyt?

Lähde: ibelieveinadv.com

Auttaako uusi tupakkalaki pitämään uudenvuodenlupauksesi?

Et kai vaan mennyt tekemään uudenvuodenlupauksia? New York Timesin mukaan epäonnistuneet uudenvuodenlupaukset ovat tuottoisaa bisnestä. Onneksi lainsäädäntö tuli avittamaan suomalaisia tupakoinnin lopettajia, sillä eilisestä lähtien tupakkatuotteet on täytynyt pitää poissa näkyvistä myyntipaikoissa. Sen luulisi vähentävän kiusausta. Mutta markkinoijana minun ensimmäisenä huolenaiheenani oli, miten nuoret kuluttajat oppivat nyt tuntemaan eri tupakkamerkit.

Uuden tupakkalain tarkoituksena on tupakoinnin loppuminen Suomessa kokonaan. Tähän tavoitteeseen pyritään ehkäisemällä erityisesti lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamista, kun tupakanostosta tehdään entistä vaikeampaa. Savukemainonta on ollut kiellettyä vuodesta 1978, mutta kyllähän ne tupakkabrändit ovat tulleet kaikille tutuiksi kauppojen kassoilla. Nyt sillekin tuli loppu, kun ostotilanteessa asiakas joutuu sokkona pyytämään myyjältä haluamansa tuotteen. Myyjä voi toki asiakkaan pyynnöstä näyttää savukepakkauksia esittelevää kuvastoa ja antaa mukaan listan myynnissä olevista tuotteista sekä niiden hinnoista, mutta vaikeaksihan tuo menee.

Onneksi tupakkayhtiöt ovat aina taitaneet markkinoinnin ja keksineet uusia tapoja tehdä brändejään tunnetuiksi. Esimerkiksi Formula 1 -sponsorointi on ollut niin onnistunutta, että monet tietävät edelleenkin eri talleja tukevat tupakkayhtiöt, vaikka niiden logoja ei ole autoissa tai kuljettajien haalareissa saanut moneen vuoteen näkyäkään.

Mielenkiintoista nähdä, miten Suomen pyrkimys täyssavuttomuuteen ensimmäisenä maana maailmassa onnistuu. On myös mielenkiintoista nähdä, mitä tupakkayhtiöiden markkinointikoneistot keksivät seuraavaksi. Markkinoijana tällaiset haasteet ja valtaisat resurssit luonnollisestikin kiehtovat minua. Tupakkayhtiöissä pääsisi suunnittelemaan uusia luovia ratkaisuja, kuinka niiden savuavia brändejä voisi tehdä tunnetuiksi uusille asiakkaille. Mutta tupakoinnin haitat pilaavat tämänkin, sillä jossain ne markkinoijan eettiset rajat tulevat vastaan.

Arkipäivän vapaapudotus

Joku heittää laskuvarjosi lentokoneesta ja potkaisee sinut heti sen perään. Sinä itse yrität tehdä, mitä ehdit painovoiman lupaillessa, että tämä on pian ohi. Onko tuttu tilanne? Minun työpäiväni ovat tuollaisia.

Olen nähnyt videoita, joissa laskuvarjohyppääjille kerrataan kaikki varotoimenpiteet ennen pudotusta. Heiltä löytyy ihan varavarjokin, ja parhaimmassa tapauksessa hyppy tehdään tandemina. Olen siis nähnyt tuollaisia videoita. Sellainen olisi ylellisyyttä.

Se, kuinka copywriter selviää tällaisesta haasteesta, kertoo ammattitaidosta. Se, kuinka asiakas sortuu vastaavaan virheeseen toistuvasti, kertoo puolestaan ammattitaidon puutteesta. Asiakas ei yksinkertaisesti tiedä, mitä hän haluaa. Vasta ensimmäiset vedokset nähtyään asiakas tietää, mitä hän ei ainakaan halua. Mutta asiakas ei tiedä edelleenkään, mitä hän haluaa.

Tuollainen asiakas ei huomaa edes lentokoneen moottoreiden sammumista. Maisemat pilvien yläpuolella näyttävät komeilta, kun asiakastarpeista ja kilpailukentän muutoksista ei välitetä. Hetken aikaa voi nauttia täydellisessä hiljaisuudessa turbiinien vaiettua. Sitten alkaa pudotus.

Markkinointi on yksi niistä aloista, jonka kaikki tuntuvat osaavan luonnostaan. Minä hämmästelen joka päivä, kuinka vähäistä se osaaminen loppujen lopuksi onkaan. Asiaa ei helpota, että markkinointia tekevät ne, jotka eivät ole edes saaneet alan koulutusta. Liian usein päätökset tehdään omien mielipiteiden pohjalta, vaikka viestit tulisi miettiä kohdeyleisön näkökulmasta. Sekin olisi jo paljon, jos viestit ylipäänsä mietittäisiin.

Tällaisia stressaavia suunnittelu- ja kirjoitustilanteita voi simuloida. Olin syksyllä copywriting-kurssilla Berghs School of Communication -opinahjossa. Siellä oli erittäin paljon harjoituksia, joissa haastettiin markkinoinnillista osaamista ja kirjallista luovuutta todella lyhyissä puristuksissa. Kaikki joutuivat työskentelemään osaamisensa ylärajoilla, sillä aikataulutettu luovuus on aina haastavaa.

Töissäkin oli tämän jälkeen vastaavia tehtäviä. Jälkeenpäin kuulin valitusta tiukoista aikarajoista. Tervetuloa minun maailmaani. Ei siinä workshopissa ollut tarkoituksenakaan luoda mitään julkaistavaa, vaan haluttiin rikkoa paikalleen jämähtäneitä käytäntöjä, vapauttaa tukahdutettua luovuutta ja rikkoa naurettavia raja-aitoja. Kaikki varmaan huomasivat, kuinka toivotonta on saada mitään järkevää paperille kolmessa minuutissa. Miksi minulta sitten odotetaan vastaavia suorituksia?

Noissa harjoituksissa ei ollut kyse vapaapudotuksesta laskuvarjon perässä, sillä jokaisessa tehtävässä oli täsmällisesti määritetty, mitä aikarajan puitteissa odotettiin. Sellainen olisi ihan tervetullutta tavallisiin työpäiviinkin. Jos päästä ei löydykään yhtään originaalia ajatusta, pitäisi ainakin tietää, mitä kuluttajille halutaan kertoa, ja siihen pohdintaan tulisi käyttää aikaa. Ellei sitten tavoitteena ole keskinkertainen.

Puhun itse nollabriiffistä, kun pitäisi kirjoittaa lehdistötiedote, suunnitella SEM-kampanja tai uudistaa kokonaiset verkkosivut ilman sen kummempaa pohjustusta tavoitteista, kohdeyleisöstä tai edes pääpointeista. Loppujen lopuksi markkinointia ei sitten osatakaan hienoista titteleistä huolimatta. Tärkeintä tuntuu olevan aikataulujen pitäminen – sisällöllä ei niin väliä. Noina hetkinä sitä vain yrittää tavoitella laskuvarjoa ennen kuin maanpinta häämöttää.

Tämän blogin briiffinä on kommentoida, mikä markkinoinnissa on niin helvetin vialla ja miten sitä tulisi oikeasti tehdä. Voi kuulostaa nollabriiffiltä, mutta tällä kertaa se tarkoittaa vapaita käsiä postausten suhteen. Katsotaan, mitä tästä tulee, kun enhän minä sitä toistakaan blogia jaksa päivittää.