Joku heittää laskuvarjosi lentokoneesta ja potkaisee sinut heti sen perään. Sinä itse yrität tehdä, mitä ehdit painovoiman lupaillessa, että tämä on pian ohi. Onko tuttu tilanne? Minun työpäiväni ovat tuollaisia.
Olen nähnyt videoita, joissa laskuvarjohyppääjille kerrataan kaikki varotoimenpiteet ennen pudotusta. Heiltä löytyy ihan varavarjokin, ja parhaimmassa tapauksessa hyppy tehdään tandemina. Olen siis nähnyt tuollaisia videoita. Sellainen olisi ylellisyyttä.
Se, kuinka copywriter selviää tällaisesta haasteesta, kertoo ammattitaidosta. Se, kuinka asiakas sortuu vastaavaan virheeseen toistuvasti, kertoo puolestaan ammattitaidon puutteesta. Asiakas ei yksinkertaisesti tiedä, mitä hän haluaa. Vasta ensimmäiset vedokset nähtyään asiakas tietää, mitä hän ei ainakaan halua. Mutta asiakas ei tiedä edelleenkään, mitä hän haluaa.
Tuollainen asiakas ei huomaa edes lentokoneen moottoreiden sammumista. Maisemat pilvien yläpuolella näyttävät komeilta, kun asiakastarpeista ja kilpailukentän muutoksista ei välitetä. Hetken aikaa voi nauttia täydellisessä hiljaisuudessa turbiinien vaiettua. Sitten alkaa pudotus.
Markkinointi on yksi niistä aloista, jonka kaikki tuntuvat osaavan luonnostaan. Minä hämmästelen joka päivä, kuinka vähäistä se osaaminen loppujen lopuksi onkaan. Asiaa ei helpota, että markkinointia tekevät ne, jotka eivät ole edes saaneet alan koulutusta. Liian usein päätökset tehdään omien mielipiteiden pohjalta, vaikka viestit tulisi miettiä kohdeyleisön näkökulmasta. Sekin olisi jo paljon, jos viestit ylipäänsä mietittäisiin.
Tällaisia stressaavia suunnittelu- ja kirjoitustilanteita voi simuloida. Olin syksyllä copywriting-kurssilla Berghs School of Communication -opinahjossa. Siellä oli erittäin paljon harjoituksia, joissa haastettiin markkinoinnillista osaamista ja kirjallista luovuutta todella lyhyissä puristuksissa. Kaikki joutuivat työskentelemään osaamisensa ylärajoilla, sillä aikataulutettu luovuus on aina haastavaa.
Töissäkin oli tämän jälkeen vastaavia tehtäviä. Jälkeenpäin kuulin valitusta tiukoista aikarajoista. Tervetuloa minun maailmaani. Ei siinä workshopissa ollut tarkoituksenakaan luoda mitään julkaistavaa, vaan haluttiin rikkoa paikalleen jämähtäneitä käytäntöjä, vapauttaa tukahdutettua luovuutta ja rikkoa naurettavia raja-aitoja. Kaikki varmaan huomasivat, kuinka toivotonta on saada mitään järkevää paperille kolmessa minuutissa. Miksi minulta sitten odotetaan vastaavia suorituksia?
Noissa harjoituksissa ei ollut kyse vapaapudotuksesta laskuvarjon perässä, sillä jokaisessa tehtävässä oli täsmällisesti määritetty, mitä aikarajan puitteissa odotettiin. Sellainen olisi ihan tervetullutta tavallisiin työpäiviinkin. Jos päästä ei löydykään yhtään originaalia ajatusta, pitäisi ainakin tietää, mitä kuluttajille halutaan kertoa, ja siihen pohdintaan tulisi käyttää aikaa. Ellei sitten tavoitteena ole keskinkertainen.
Puhun itse nollabriiffistä, kun pitäisi kirjoittaa lehdistötiedote, suunnitella SEM-kampanja tai uudistaa kokonaiset verkkosivut ilman sen kummempaa pohjustusta tavoitteista, kohdeyleisöstä tai edes pääpointeista. Loppujen lopuksi markkinointia ei sitten osatakaan hienoista titteleistä huolimatta. Tärkeintä tuntuu olevan aikataulujen pitäminen – sisällöllä ei niin väliä. Noina hetkinä sitä vain yrittää tavoitella laskuvarjoa ennen kuin maanpinta häämöttää.
Tämän blogin briiffinä on kommentoida, mikä markkinoinnissa on niin helvetin vialla ja miten sitä tulisi oikeasti tehdä. Voi kuulostaa nollabriiffiltä, mutta tällä kertaa se tarkoittaa vapaita käsiä postausten suhteen. Katsotaan, mitä tästä tulee, kun enhän minä sitä toistakaan blogia jaksa päivittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti